perjantai 30. lokakuuta 2015

Kenelle sytytän kynttilän

Kaiverrettujen kurpitsoiden, noidanhattujen ja luurankojen vallatessa markettien hyllyt ilmestyy kauppoihin myös hautakynttilöitä ja kukkia. Kaiken Halloween-hössötyksen ohella onkin muistettava, miksi pyhäinpäivää oikeastaan vietetään? Koska oikeasti, sehän on pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä.

Minäkin sytytän kynttilän. Vuosi sitten, 30.10 oli surunpäivä. Muiden valmistellessa Halloween-juhlia, me itkimme silmät verisinä pienen kissamme hautajaisissa. Kyllä, ne olivat minulle hautajaiset. Oman lemmikin löytäminen ojasta jouduttuaan törmäykseen auton kanssa on aivan hirveää.


Kuolema on asia, joka on niin käsittämättömän vaikeaa ymmärtää. Se on ikuista, lopullista ja yleensä se tulee liian äkkiä. Olen menettänyt läheltäni vain isoisäni ja isoisoäitini, toista en edes ehtinyt tuntea ja toisen kuolema iän lähennellessä sataa oli täysin luonnollista. 

Ennen kissamme kuolemaa, en siis tiennyt millaista on surra niin, että sydäntä särkee ja kyyneliä tulee enemmän kuin silmät voivat suodattaa. Ensimmäistä kertaa joku lähti läheltäni täysin odottamatta. En ehtinyt hyvästellä.

Kissamme kuoliniltana olin varma, että en toivu koskaan. Tarkastin sinä yönä ainakin kymmenesti, että toinen, sängyn jalkapäässäni nukkuva kissa edes hengitti. Tuntui siltä, että jos menettäisin läheltäni jonkun vielä tärkeämmän, tarkoitan ihmisen, en ehkä kestäisi sitä.


Nyt vuoden jälkeen en voi vieläkään sanoa, että olisin toipunut kissamme kuolemasta. Läheisen kuolemasta ei toivu koskaan, se vaan muuttaa muotoaan ja sen kanssa on opeteltava elämään. Itken silloin tällöin edelleen, esimerkiksi nyt. Suru on erilaista. En enää kysele miksi ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Nyt se on muuttunut ikävöimiseksi ja kaipuuksi.

Kenelle sinä sytytät kynttilän?

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tervetuloa meille! ( Kylppäri )

Kuten jo aiemmin lupasin, tänään pääsette kurkistamaan lisää meidän kotiimme. Kylppäri on ainut tila, jota emme remontissa muuttaneet, vaan se sai jäädä alkuperäiseksi. Maalasimme ainoastaan kaikki kupariset putket valkoisiksi ja vessanpönttö sai vaihtua uuteen, kun edellinen heilui liitoksistaan. 

Kylppäri ei nyt ehkä ole ihan sitä, mitä kylppäriltä toivoisin. Kuviolaatat eivät oikein iske mun fengsuihin ja näkyvissä olevat putket näyttävät ainakin omaan silmään epäsiisteiltä. Kaikki tarvittava sinne kuitenkin mahtuu, joten miksipä valittaa.



Kylppäri on siitä hankala tila sisustaa, että kosteus on otettava huomioon ja esimerkiksi puiset lipastot eivät ole edes harkintalistalla. Päädyttiinkin ostamaan valkoisen lipaston sijaan IKEAn metallinen musta hyllykkö, johon hankimme Finnmarista suloisia pikku laatikoita kaikelle kylppäriin kuuluvalle sälälle.

Pyyhkeissä luotin Luhdan yksinkertaiseen mallistoon, vaikka nämä pyyhkeet taitavat kyllä mennä jossain vaiheessa vaihtoon. Niistä nimittäin lähtee todella helposti purkautumaan lankoja ja reunasauma repsottaa varmaan jokaisessa kylpypyyhkeessä! Pentikin valkoiset pyyhkeet ovat sen sijaan olleet menestys ja niitä toivoisin kyllä meille lisää. Etenkin nämä luonnonvalkoiset miellyttävät silmää.



Kerroinko jo, että olen aikamoinen purkittaja? Siis ihan kaikki on laitettava purkkiin. Makaroonit, topsipuikot, jauhot, rätit... siis ihan kaikki. Rakastan sitä, että kaikki ovat järjestyksessä ja omilla paikoillaan. Perfektionisti en todellakaan ole, mutta tällaisissa asioissa en lipsu! Haha.

 

Pesukoneen päällinen kannattaa myöskin käyttää hyödyksi. Shamppoot, rasvat ja muut purnukat on hyvä sujauttaa koriin ja yleisilme on heti paljon siistimpi, kuin että kaikki purkit lojuisivat tarkassa epäjärjestyksessään koneen päällä.


Aikaisemmassa kotipostauksessa kerroinkin, kuinka meiltä ei sitä siivouskomeroa löydy. Ämpäri on kuitenkin pakkollinen siivoustarvike, joten sille oli pakko keksiä joku toimiva ratkaisu. Kuka arvaa, missä ämpäri sijaitsee alemmassa kuvassa? Kyllä, se on alimmalla hyllyllä valkoisen korin sisällä. No, onpahan kauniimpi kuin kirkkaan pinkki ämpäri keskellä harmoonista sisustusta! Pesuaineet ja muut siivousvälineet taas saivat yhden koripaikan hyllystä ja mielestäni ne käyvät sinne ihan hyvin pistämättä sen pahemmin kuitenkaan silmään.


 Vessanpönttönurkkaus ei ole kyllä yhtään mun mieleen. Lämminvesivaraaja nököttää vessanpöntön päällä ja putkia seikkailee sinne sun tänne seinää pitkin. Lavuaarikin on onnettoman pieni esimerkiksi meikkejä pestessä. Suihkuverhoa ei olla edes viritetty, kun ajatuskin ihoon kiinnittyvästä verhosta ärsyttää jo valmiiksi niin paljon. Ja ihan hyvin ollaan tämä pari kuukautta ilman verhoakin selvitty, joten miksipä ei jatkossakin?

Peiliä ei olla vielä ehditty vessaan hankkia, joten kiinnitin seinään muutaman peilaavan tähden. En peilin virkaa korjaamaan, mutta ihan noin somisteeksi. Aika söpöjä, vai?


Tällainen on meidän kylppäri. Seuraavan huoneen esittely saa nyt pariksi päiväksi jäädä Halloween-postausten vyöryessä niskaan. Palataan siis sisustusjuttuihin taas Halloweenin jälkeen!

Aikaisempaan kotipostaukseen pääset täältä

Chabsu

tiistai 27. lokakuuta 2015

Halloweenin lähestyessä

En ole ikinä oikein juhlinut Halloweenia. Lapsuudessani pukeuduin korkeintaan kahtena vuotena joksikin hurjistukseksi ja kävin karkki vai kepponen - kierroksella. Kun olin neljä, kaiversimme jopa kurpitsan ja laitoimme sinne lyhdyn sisälle. Siihen se sitten jäikin.


Tänä vuonna juhlitaan sitten kaikkien menneidenkin vuosien puolesta! Järkkäämme nimittäin Samin kanssa oikein kunnon Halloween-bileet/tuparit. Kaiken maailman Halloween-sälät onkin katsottu läpi ja muutamia jopa ostettu mukaankin. Aiomme kaivertaa ainakin kaksi kurpitsaa ja laittaa ne terassille koristeiksi, tarjoilu on suunniteltu pelkällä Halloween-teemalla ja vieraat saapuvat paikalle haluamissaan kauhuasuissa! Ehkä jo tekstin perusteella voi päätellä, että olen enemmän kuin innoissani tästä kaikesta, enkä meinaa pysyä housuissani lauantaihin asti! Olisi nyt edes perjantai niin voisi aloittaa jo koristelut.


Yllä näkyy omaan maskiini tulevia "aineksia". Arvaako joku, miksikä aion pukeutua?

Kauhuteema on ottanut nyt niin vahvan aseman tässä taloudessa, että Halloween-aiheisia postauksia ja juttua meidän bileistä on tulossa useammanki postauksen verran. 

Karrrrrrmivaa tiistai-iltaa rakkaat lukijat

Chabsu

maanantai 26. lokakuuta 2015

Tervetuloa meille! ( olohuone )

Lauantaina kerroin teille jo hieman itsestäni ja siitä, mitä blogini tulee pitämään sisällään. Ette kuitenkaan ole vielä nähneet silmäystäkään kodistamme, joka kuitenkin kertoo mielestäni omistajastaan aika paljon, joten ajattelin, että nyt voisi olla sen aika! Esittelen yhden huoneen kerrallaan ja päätin aloittaa sieltä, jonne ulko-ovesta astuessa meillä näkee ensimmäisenä, eli olohuoneen.


Olen ehdoton vaalean sisustuksen ystävä. En voisi kuvitellakkaan kotiini kirkkaan punaista sohvaa, saatika oranssia mattoa, tummasta lattiasta puhumattakaan. Vaaleus tuo kotiin paitsi puhtauden tuntua, myös runsaasti valoa. Valo onkin meidän kodissamme erityisen tykätty vieras, sillä ikkunoita on vain muutama. Päädyimmekin remonttia tehdessämme vaaleaan laminaattiin tumman sijaan, juuri saadaksemme huoneeseen lisää valoa ja tilan tuntua.



 Sisustusesineet ovat toinen asia, joissa olen ehdoton. Haluan, että pinnat ovat tyhjiä ja vain muutamilla esineillä peitettyjä, sillä mielestäni koti näyttää suttuiselta, jos pinnoilla on liikaa tavaraa. Kymmenen posliininorsua rivissä on siis minulle ehdoton no no.



Rakastan erilaisia laatikoita ja koreja, joihin saa sullottua yllättävänkin paljon tavaraa. Meidän olohuoneestamme esimerkiksi löytyy treenikoppa, joka pitää sisällään pajon painoja ja muuta treenisälää. Sieltä onkin tarpeen tullen helppo napata treenikamat esille, jotka muuten helposti lojuisivat jossain tyhjässä olohuoneen nurkassa epäsiististi.


Kotimme on pieni, vain 33 neliöinen mökkeröinen, jossa säilytystilaa on todella todella vähän. Esimerkiksi vaatekaappeja, vaatehuonetta tai siivouskomeroa ei kodistamme löydy lainkaan. Päädyimmekin vaatesäilytyksen suhteen ostamaan Ikeasta kaksi isoa MALM-lipastoa, joihin sulloimme meidän molempien vaatteet sekä lakanat. Ratkaisu oli hyvä, sillä MALMit tuntuvat imevän sisäänsä hirvittävän määrän tavaraa. Voin nimittäin kertoa, että oma vaaterepertuaarini ei ole mistään pienimmästä päästä.



Voi että, näitä kuvia katsellessa täytyy kyllä sanoa, että lähdin jo melkein Giganttiin ostamaan uutta kameraa. Noh, jospa pian saisi napsittua kuvia hieman paremmalla kameralla! 

Tältä näyttää siis meidän olohuone! Mitäs tykkäätte? Huomenna tai viimeistään ylihuomenna pääsette kurkistamaan seuraavaan huoneeseen. ;)

Chabsu

lauantai 24. lokakuuta 2015

At the beginning

Aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. Mitä kertoa, kun mitään ei ole vielä kerrottu?

Ehkä aloitan itsestäni. Olen kakkosella alkavaa ikää lähenevä tytön tylleröinen Vantaalta. Tässä kohtaa varmaan kuuluisi kertoa nimi, mutta enpäs kerrokaan. Se on sen verran harvinaista herkkua, että oman turvallisuuteni vuoksi pysyttelen täällä blogin puolella Chabsuna, siksi minua siis kutsuttakoon. Bloggaaminen on minulle ennestäänkin tuttua, mutta nyt päätin aloittaa täysin uudet tuulet tämän blogin kanssa. ( Edellistä blogiani ei ikävä kyllä pääse enää lueskelemaan, koska olen siirtänyt sen vain itselleni nähtäväksi. )



Muutin tänne Vantaa hoodseille tutusta synnyinkaupungistani Lahdesta viime keväänä, kenenkäs muunkaan kuin miehen perässä, hän kulkee blogissa nimellä Sami. Sami on itseäni kaksi vuotta vanhempi ja yhdessä olemme olleet kohta lähemmäs viisi vuotta. Asumme pienessä 33 neliön mökin mökkeröisessä, jonka kunnostimme itsemme näköiseksi viime kesänä.
  
Sisustusintoilijana voisinkin luvata, että erilaisia kodin postauksia on ainakin tulossa!


Minulta löytyy tuore ylioppilastodistus viime keväältä ja nyt haaveilen fysioterapeutin opinnoista. Kouluun pääsyä odottaessa työskentelen pikaruokaravintolassa yrittäen samalla löytää paremmin itselleni sopivaa työtä liikunnan saralta.

Niin, liikunnasta puheenollen. Olen varsinainen punttipirkko, proteiinivanukas ja sheikkeri itsekin, en nimittäin voisi kuvitellakaan pysyväni järjissäni ilman liikuntaa. Erityisesti kuntosali on lähellä sydäntäni ja siellä onkin pakko ravata vähintään kolme kertaa viikossa. Ei siis ihme, että personal trainerin hommat kutkuttavat silloin tällöin takaraivossa. Ryhmäliikuntakaan ei ole ihan vieras käsite, sillä onhan sitä tullut kolmenkymmen silmäparin edessä huudettua " vielä jaksaa ! " näin niin kuin muutamaankin otteeseen.

Treenipostauksia, treenivinkkejä ja terveellisiä ateriaideoita tupsahtelee tänne varmasti myöskin aina silloin tällöin!

Sitten, noh, olen välillä melkoinen draamaqueen ja mielensäpahoittaja, joten enpä usko, että mielipidepostauksiltakaan tullaan välttymään.

Tällaisella pläjäyksellä lähdetään siis liikenteeseen! 


Chabsu