Ensiaskeleet liikunnan ohjaamiseen

 Heippa! Kolme viikkoa Kisakalliossa on nyt takana ja nyt vihdoin löytyi pieni rako hypettää tänne mun fiiliksiä uudesta koulusta. Sanomattakin selvää, että opiskelu on maistunut kuin kylmä mehujää kesähelteellä, mutta en silti meinaa uskoa, miten koulunkäynti voi olla näin täynnä naurua, hikeä ja onnistumisen tunteita. Jos tuleva työelämäkin on näin mieleistä, niin voi jehna, oon varmaan 24/7 töissä.

Opiskelu Kisakalliossa on sisäoppilaitosmaista, eli viikot asutaan opistolla ja viikonlopuiksi pääsee kotiin. Osa opiskelijoista tosin kulkee jopa päivittäin kodin ja koulun väliä, mutta oma 70km koulumatka tuntui sen verran suurelta kahdesti päivässä ajettavaksi, että päädyin majoittumaan monien muiden kanssa koululla. Soluasuminen tuntui aluksi tottakai vähän oudolta, kun on tottunut omaan rauhaan ja asumaan Samin kanssa kahden, mutta hiljalleen siihenkin alkaa sopeutua ja koulukavereita tulee viikonloppuisinkin ikävä. Ja miksipäs en asuisi opistolla, kun asuminen siellä on meille opiskelijoille täysin ilmaista, kuten myöskin aamupalat, lounaat ja päivälliset. Tulee aikamoinen säästö meidän taloudelle, vaikka ikävä Samia kohtaan onkin tuskallista.

Koulupäivät on viikolla useimmiten kahdeksasta neljään, mutta maanataisin koulu alkaa vasta puoliltapäivin ja perjantainakin päästään lähes poikkeuksetta todella aikaisin kotiin. Ensimmäisinä viikkoina olemme tutustuneet suurimmilta osin lapsen kehitykseen ja lasten liikunnan ohjaamiseen. Uimakoulua, palloleikkejä, yleisurheilua ja luistelun perusteita on siis käyty juurta jaksaen läpi. En voi oikein muuta sanoa kuin, että tykkään, tykkään niin valtavasti. On mahtavaa löytää itselleen ala, jossa haluaa oppia ja kehittyä aina vaan lisää ja lisää.

Yritän jatkossa piipahdella blogin puolelle vähän useamminkin, vaikka koulun ja treenamisen jälkeen vapaa-aikaa onkin melko niukasti. Nyt saitte kuitenkin vähän esimakua siitä, millaista on opiskella liikuntaneuvojaksi. 

Mistä haluaisitte seuraavaksi kuulla?