tiistai 15. maaliskuuta 2016

Lääkärin tuomio

Noniin! Saikkulainen täällä hei! Luvassa pientä ärsytystä ja murinaa, joten jos et halua lukea vahvasti negatiivispainotteista tekstiä, niin kannattaa ehkä siirtyä iloisempien blogien puolelle vähäksi aikaa. Haha!

Kävin torstaina siis kuuntelemassa lääkärin tuomion selän suhteen. ( Tietämättömille siis tiedoksi, menin viime viikon tiistaina kaatumaan jäisissä ulkoportaissa ja löin ristiselkäni rajusti portaan reunaan. ) Itseänikin alkoi jo hieman pelottaa, mitä siellä selän puolella on oikein mennyt rikki, kun ryhtikin alkoi muuttua keskiviikon ja torstain välisenä yönä vinoksi ja hyvä kun sain nostettua jalan toisen eteen. Särky oli kovaa, jopa maatessa sohvalla, saatika sitten kumarrellessa tai vaatteita pukiessa.

Aikansa tutkittuaan lääkäri kuitenkin arveli kuvaamisen olevan turhaa ja kertoi todennäköiseksi säryn aiheuttajaksi oikean selkälihaksen sisällä tapahtuneen rajun verenpurkautuman. Lihas sai mitä luultavammin niin kovan tällin kaatuessani, että useampia lihaskudoksia on päässyt vaurioitumaan ja kudosten palautuminen vie oman aikansa. Lääkäri määräsi minut liikuntakieltoon ja lisäsi sairaslomaa tämän viikon tiistaille. 


Harmitti kyllä niin vietävästi. Liikuntakielto nyt oli viimeisin, mitä toivoin. Tottakai oli hyvä, että luut säilyivät ehjänä, eikä esimerkiksi selkärankaan tullut mitään vaurioita, mutta silti. Sami veikin tämän liikuntakiellosta masentuneen neidin lääkäriltä suoraan Arnoldsiin syömään toastit ja donitsit, sekä sen jälkeen Jumbon Hairstoreen värjäämään ja leikkauttamaan hiukset. Jotain hyvää siinäkin päivässä oli, koska tukasta tuli aivan ihana! Alimpiin hiuksiin laitettiin siis tumman ruskeaa ja päälle muutamia vaaleita raitoja. Mitäs tykkäätte? :)

Voin kertoa, että nyt sairasloman aikana paino on hieman noussut, enkä kyllä yhtään ihmettele, koska herkut ovat päätyneet todella helposti ostoskoriin, kun ei kotona vaan ole mitään muutakaan tekemistä kuin mässäillä. Ei oikein innosta noudattaa terveellistä ruokavaliota, kun ei pääse edes kävelylle!


Kävin tänään uudelleen lääkärillä, koska tarvitsin lisää sairaslomaa edellisen loputtua. Nyt pääsinkin ihan kunnon ortopedille, joka katsoi selän kunnon normaalia lääkäriä huolellisemmin. Hänkään ei nähnyt syytä lähettää minua kuvauksiin, mutta kirjoitti koko viikon kestävän sairasloman ja käski tulla hakemaan lisää, jos ei selkä vieläkään parane. Ortopedi suositteli kuitenkin liikunnan lisäämistä, kun selkä alkaa hiljalleen taas toipua. Innokkaana kysyin tietenkin heti, että no joko pääsen salille? Lääkäri lupasi naureskellen, että saan mennä, jos pysyttelen nätisti kuntopyörän päällä ja poljen rauhallisesti, enkä vilkaisekkaan puntteihin. :D Mutta ei se mitään! Parempi se kuntopyöräkin, kun ei mitään! Pian pääsee aloittamaan myös kevyet vatsalihasharjoitteet, mutta lääkäri kielsi kuitenkin hätäilemästä. Niin kauan kuin selkä kipuilee, pitää edetä rauhallisesti. Maastavedot taitavat siis jäädä hetkeksi hyllylle. Nyyh..

Nyt koitan taas syödä edes hieman terveellisemmin ja tänään olenkin onnistunut hyvin, enkä ole sortunut vielä mihinkään herkkuihin! Nostan kyllä peukkua kaikille saikulla oleville, koska ruokavalion noudattaminen sen aikana on todella haastavaa!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kuinkas sitten kävikään

Haluaisin kirjoittaa teille, kuinka dieetti on sujunut loistavasti ja treeneihin riittää virtaa, vaikka muille jakaa. Paino on tippunut ja lihaksia tullut silminnähtävästi reilusti lisää. Mutta ei, en ala valehtelemaan teille.

Suurin kompastuskivi koko touhulle sattui eilen aamulla, kun olin lähdössä töihin. Kaaduin pahasti jäisiin ulkoportaisiin ja löin siinä samalla selkärankani suoraan portaan reunaan. Jäin makaamaan maahan kivusta, kun Sami tuli hädissään auttamaan minut ylös. Ambulanssia ei onneksi tarvittu ja pääsin jaloilleni, luulin jopa pystyväni lähtemään töihin, mutta onneksi työkaverit passittivat suoraan lääkärille. 

Lääkäri ei löytänyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja määräsi kolmen päivän sairaslomalle. Huomenna menen kuitenkin uudestaan arvioitavaksi, koska selkäkipu vain yltyy ja nyt se säteilee myös lonkan alueelle. Panadolia on popsittu, mutta se ei hirveästi auta. Tavallaan pitäisi varmaan vain levätä, mutta tavallaan taas kävelykin auttaa. On nimittäin todella turhauttavaa vain maata kotona tekemättä mitään!

Tästä makoilusta turhautuneena olenkin syönyt ihan juuri sitä, mitä mieli tekee. Tänäänkin käytiin siskon kanssa ravintolassa syömässä kunnon hampurilaismätöt ja eilen vetäsin kokonaisen suklaalevyn ärsytykseen. Osaatte varmaan vain kuvitella, kuinka tällaiselle vauhtihirmulle on kamalaa vain maata paikallaan.

Kiitän onneani, että porras ei osunut ylemmäs selkään, joka lääkärin mukaan olisi voinut aiheuttaa pahempiakin vaurioita. Olen onnellinen myös siitä, että kaatusin nyt, enkä juuri ennen Kisakallion pääsykokeita. Silti harmittaa ihan vietävästi ja tekisi vain mieli kirota koko selkä!

Tällaista tällä kertaa