keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vapaapäivänä

Sämpyläntuoksuista iltaa rakkaat lukijat. <3 Kyllä, leipurihiiva on iskenyt tähän talouteen ja syönkin juuri tässä kirjoitellessani uunituoreita sämppäreitä kera kylmän maidon, nam. Vietän pitkästä aikaa ensimmäistä iltaa ilman Samia, sillä hän aloitti tänään työt uudessa työpaikassa ja meidän arki muuttuikin kertaheitolla huomattavasti hektisemmäksi! Itse työskentelen aamuisin ja päivisin, Sami puolestaa iltaisin ja öisin. Toivottavasti nähtäisiin tulevien kuukausien aikana edes jossain välissä! :D Tuntuu ihan hassulta olla yksin kotona, mutta nyt on onneksi vihdoin aikaa panostaa blogiin. Olen itseasiassa tänään napsinut kuvia vähän enemmän ja ajattelinkin koota niistä tällaisen pienen Myday-postauksen.


  Tältä siis näyttää tyypillinen vapaapäiväni:

Vapaapäivien parhautta on ehdottomasti nukkuminen juuri niin pitkään kuin unta riittää! Tai oikeastaan, musta tuntuu, että voisin nukkua varmaan monta vuorokautta putkeen ilman ongelmia. Kellon kierrettyä itsensä kokonaan ympäri, päätin kuitenkin nousta lopulta ylös.

Aamupalaksi tein 4 valkuaisen ja 1 keltuaisen munakkaan, sekä puuroa jäisillä mustikoilla. Näillä eväillä jaksoikin hyvin pyöräillä salille, kun ulkonakin oli ihan mielettömän upea keli. Käytiin vielä kaupan kautta nappaamassa vähän välipalaa ja maistoin ensimmäistä kertaa Skyrin uusia juotavia juguja ja ainakin mansikkabanaani oli kyllä todella herkullista. Kannattaa kokeilla! :)


Kuntosalilla odottikin sitten jalkaprässi, vinoprässi ja yhden jalan maastavedot ihan järkyttävillä tapposarjoilla. Täytyy sanoa, että tunnin treenin jälkeen jalat tutisivat ja hyvä kun kenkiäkään sai jalkaan. Ainiin! Olen unohtanutkin kertoa teille, että vaihdoin tuossa hetki sitten salia Fresh Fitnekselle. Olen ollut kyllä todella tyytyväinen vaihdokseen, koska kyseisellä salilla on huomattavasti enemmän tilaa ja monipuolisemmat laitteet kuin 24/7:llä. Ryhmäliikuntatarjonta on Fresh Fitneksellä hieman kehnompaa, mutta laitteiden monipuolisuus kompensoi tätä puutetta. :)


Salin jälkeen hurautettiin pyörillä kotiin, käväistiin suihkussa ja pesin muutaman koneellisen pyykkiä, kun vaatevuori alkoi pursuamaan Laundry-korin reunojen yli. Ruuaksi kokkailin possupihvejä, riisiä ja keitettyjä vihanneksia. Ruuan jälkeen selailin vähän tietsikkaa ja jumitin sohvalla. Sami alkoi tehdä lähtöään töihin ja olin vähän hukassa, kun en tiennyt, mitä tekisin yksin jäädessäni. 

Samin lähdettyä päätin lähteä uudestaan salille. Ehei, en sentään laitteiden pariin! Nappasin katsokaas putkirullan kotoa mukaan ja tein ihanankamalan putkirullaussession takareisille ja pakaroille. En tiedä onko teillä muilla sama ongelma, mutta itse en ainakaan saa yksinkertaisesti aikaseksi venytellä kotona, joten on ihan pakko lähteä salille asti venyttelemään/putkirullaamaan, jotta saa tehtyä jotain hyödyllistä.


Kehonhuollon jälkeen olo oli niin ihanan rentoutunut ja onnellinen, että ajaessani salilta kotiin, kuuntelin kaikkia uusia kappaleita Spotify-listaltani ja lauloin mukana niin, että koko auto raikasi. Kotona sytyttelin olkkarin täyteen kynttilöitä ja nautin hiljaisuudesta. Sillä vaikka rakastankin Samin kanssa vietettyä aikaa todella paljon ja ikävöin häntä jo puolentunnin erossaolon jälkeen, on se oma aika vaan ihan mielettömän tärkeää. 

Nyt ajattelin aloittaa sarjamaratonin ensin Salkkareilla, sitten voisin katsoa Suomen ihanimmat häät ja painua pehkuihin. Huomenna on taas uusi päivä, ja vaikka se ei olekaan vapaapäivä, niin luulen, että hyvä päivä se on siitä huolimatta. :)






torstai 12. toukokuuta 2016

Vihdoinkin terve!

Mitäpä tänne?

Kolmen viikon leikkaushaavojen parantelun ja rauhoittumisen jälkeen olen vihdoin päässyt palaamaan normaaliin treeniarkeen ja terveelliseen ruokavalioon. Sillä kyllä, tämänkin sairasloman aikana söin söin ja söin, koska se oli ainut lohtu ja nautinto. Lettujen, sipsien, karkkien ja limsojen jäljiltä paino tottakai nousi muutamalla kilolla, mutta ihme kyllä, ne molemmat kilot ovat lähteneet viimeisten viiden päivän aikana pois, kun sunnuntaina palasin normaaliin arkeen. Ehkä tämä pieni tauko tekikin keholle ja painonpudotukselle ihan hyvää? Nyt tuntuu, että energiaa löytyisi kuin pienestä kylästä ja pitkän työpäivän jälkeenkin jalat vipattavat jo kohti salia. :D Laittoivatkohan ne umpisuolenpoiston yhteydessä muhun jonkun duracell-patterin?



Treenipäiväkirjaa:

Perjantai: 3 tuntia uimassa. Äiti hioi mun uintitekniikan kuntoon 16.5 odottavia Kisakallion pääsykokeita varten ja koska liikunnan suhteen olen aika perfektionisti ja täydellisyydentavoittelija, oli tekniikan pakko olla juuri eikä melkein kunnossa ennen altaasta nousemista. Tämä oli ensimmäisiä kunnon treenejä leikkauksen jälkeen ja koska kipua ei tuntunut, uskalsin painaa kunnolla. ;)

Lauantai: n. 4km kevyt hölkkälenkki. En ole tainnutkaan mainita täällä blogin puolella, että juokseminen on ehdottomasti mun liikunnallinen heikkous. Olen yksinkertaisesti uskomattoman hidas ja läähätän kuin koira makkaran nähdessään jo muutaman sadan metrin hölkän jälkeen. Nyt olenkin yrittänyt parantaa omaa juoksutekniikkaa, jotta pääsykokeiden mahdollinen cooperin-testi menisi mahdollisimman hyvin.

Sunnuntai: Jalkapäivä salilla, treeniä n. 2 h

Maanantai: Yläkeho salilla, treeniä n. 2 h

Tiistai: Lepopäivä

Keskiviikko: Hölkkälenkki 9 km

Torstai: Jalkapäivä salilla, treeniä n. 1,5 h 


Mitens sitten ruoka?

Tarkkaavaisimmat muistavat varmaan, että olin ennen sairaslomaa aika tarkka ruokavalioni suhteen. Luulen vähän, että liiankin tarkka, koska paino ei pudonnut millään, vaikka kuinka tahkosin rautaa salilla. En syönyt varsinasta kotiruokaa, vaan kanalla ja riisillä mentiin aika pitkälle. Nyt olen päättänyt vähän höllätä ruokien suhteen ja esimerkiksi eilen syötiin tonnikalapastaa illalliseksi. Myöskin leipä on tehnyt paluun ja olen hurahtanut itsetehtyihin sämpylöihin. Hyvin jyväisiä niistä kuitenkin teen, mutta ne ovat niiiiiiiiiiiin hyviä! <3 Nyt ainakin tuntuu siltä, että keho kiristyy huomattavasti tehokkaammin ja olo on pirteä pitkin päivää. Voihan toki olla, että olin vähän väsynyt ja stressaantunut ennen sairaslomaa ja nyt stressin purkauduttua painokin putoaa tehokkaamin. :)


Entäs leikkaushaavat?

Leikkauksesta on nyt jäljellä yksi pieni punainen arpi alavatsalla, toinen vasemmalla kyljessä ja kolmas navan reunalla. Haavat eivät ole enää ollenkaan kipeät ja tänään tein ensimmäistä kertaa varovasti vatsalihaksia jalkatreenin päätteeksi. Maha tuntui edelleen vähän oudolta, joten päätin siirtyä suoraan venyttelyihin. Muuten haavat ovat parantuneet loistavasti. Harmikseni jouduin poistamaan napakoruni leikkauksen ajaksi ja sitä ei saanut laittaa takaisin ennen haavojen parantumista. Eilen kun sitten koitin laittaa korun takaisin paikoilleen, se olikin umpeutunut. :( Voi sitä harmin määrää! Voisihan sitä tietenkin ottaa uuden lävistyksen, mutta luulenpa, että elelen nyt napa "paljaana", koska sen parantuminen kesti aikoinaan itselläni todella kauan. Olo on vaan nyt vähän alaston. :D

Pääsykokeet?

Soitin Kisakallioon pääsykoekutsujen saavuttua ja pyysin saada myöhäisimmän mahdollisen pääsykoepäivän ja onnekseni se onnistui! Pääsykokeet ovat nyt siis 16.5 ja kieltämättä jännittää aivan vietävästi! En ole koskaan ollut oikein missään kilpailussa tai testeissä, joten en tiedä oikein miten suhtautua näihin kokeisiin. Haluaisin niin kovasti sinne kouluun, joten pettymys on kyllä suuri, jos en sinne pääsekään. Nyt vielä muutama päivä aikaa treenata. Lauantaina ajattelin mennä uimahalliin vielä hiomaan tekniikkaa, mutta sitten se onkin siinä! Sitten vain näytetään, mitä osataan ja toivotaan parasta. :)

Mitä teille lukijoille kuuluu?
 Onko siellä sairasteltu ja onko muita pääsykokeisiin jännääviä?


Terkuin, vihdoinkin terve <3