tiistai 27. syyskuuta 2016

Treenijuttuja

Kuten edellisestä postauksesta huomasitte, meidän koulupäivät täällä Kisakalliossa ovat melko vauhdikkaita. Hikiurheilua, tai ainakin kevyttä leikkimistä ja liikkumista on pääsääntöisesti päivän aikana vähintään 3 tuntia. Muutamat lukijat ovatkin nyt kouluni alun jälkeen miettineet, että miten sitten se muu urheilu? 


Meiltä löytyy koulun puolesta suhteellisen kattava ja opiskelijoille täysin ilmainen kuntosali. Siellä onkin tullut nyt ravattua melko tiuhaan tahtiin. Salipäiviä tulee viikkoon pääsääntöisesti viisi, mutta välillä tietenkin jaksaa paremmin ja välillä taas vähän huonommin. Pyrin kuuntelemaan ensisijaisesti kehoa ja liikkumaan sen mukaisesti. Välillä, jos lihakset ovat ihan jumissa ja ei muutenkaan oikein huvita, jätän suosiolla treenin sikseen ja saatan pelkästään venytellä. Muistakaahan siis muutkin treenaavat olla armollisia omalle kehollenne! Varsinkin, jos omaatte tällaisen pakkoliikkuaihankokoajankoskapaikallaanoloeivaanonnistu-syndrooman, kuten minulla. :D


Maanantai: Rinta & ojentaja
Tiistai: Vatsalihakset + muun kehon syvävenyttelyt
Keskiviikko: Selkä & olkapää
Torstai: Jalat 
Perjantai: Ojentaja & hauis + vatsalihakset
Lauantai: Bodybalance-tunti
Sunnuntai: Lepo

Maanantai: Jalat
Tiistai: Rinta & ojentaja
Keskiviikko: Selkä + jalkojen pitkät venytykset
Torstai: Hauis & olkapää
Perjantai: Jalat



Saa muuten napata itselleen saman treenijaon tuosta yltä, jos haluaa. Se on koettu erittäin toimivaksi! Kuten ehkä huomaattekin, olen lisännyt kehonhuollon osaksi salitreenaamista, sillä venyttelyt jää ihan liian helposti tekemättä. Venyttely olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää salitreenamisen ohella lihasten palautumisen ja kehon liikelaajuuden ylläpitämiseksi. Venyttely ja kehonhuolto parantaa myöskin aineenvaihduntaa, joten miksipäs sitä ei harrastaisi. ;) 

Haastankin nyt jokaisen lisäämään venyttelyt osaksi treeniohjelmaansa. Käytpä sitten salilla, jumpissa tai lenkeillä. Ja vaikka et tekisikään mitään näistä edellisistä, ja ennen kaikkea juuri silloin. ;) 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

My schoolday!

Sain yhdeltä ihanalta lukijaltani loistavan idean tehdä My day - tyyppisen postauksen omasta koulupäivästäni. Tämä oli mielestäni tosi hauska idea, joten voisin yrittää tehdä tällaisia päivän postauksia hieman useampaankin otteeseen, kuin vain tämän yhden kerran. Ihan vain senkin takia, että meidän koulupäivät on todella todella erilaisia ja lukujärjestys vaihtuu päivittäin. 

Tässä eräs torstai..

7:20 Herätyskello soi. On aika nousta ylös, pedata sänky, pestä naama ja hampaat, pukea treenivaatteet päälle ja lompsia pinkeillä crocseillani aamupalalle päärakennukseen.

7:45 Aamupalalla syön joka aamuiseen tapaan puuroa kanelilla ja sokerilla, sekä yhden tuoreen sämpylän runsailla täytteillä. Nappaan kaksi lasia mukaani, toiseen kaadan vettä ja toiseen omenamehua. 

8:15 Ensimmäisellä tunnilla on kasvatusta ja oppimista, joten aloitamme päivän teoriapohjaisesti. Käymme läpi ohjaajan roolia lapsen kasvattajana.

10:45 Nyt on vuorossa uinti. Harjoittelemme tänään rintauintia, eli tutummin sanottuna sammakkouintia ja kertaamme pikaisesti myös viime tunnilla opitut myyrä - sekä koirauinnin perusteet.


12:00 Vihdoinkin lounaan aika! Onkin jo hirveä nälkä. Etenkin uimisen jälkeen tuntuu, että voisin syödä vaikka kaikki tarjolla olevat kalkkunapihvit.

12:30 Ruoka ei ehdi pitkään lasehtia, kun on jo taas mentävä! Tällä kertaa suuntaan peilisaliin telinevoimistelun tunnille. Teemme erilaisia harjoitteita parin kanssa ja lopuksi pääsemme riehumaan niin sanotulla " temppuradalla " . Kaikkien sisäiset lapset taisi päästä valloilleen, sillä ainakin itselläni on kauhea hiki!

14:15 Viimeisenä on vuorossa liikuntatapahtuman järjestämisen teoriaa, mutta täytyy myöntää, että tältä tunnilta menee aika paljon ohi korvien. Olen niin väsynyt kaikesta päivän riehumisesta, että paikalleen pysähdyttyä ja hämärässä luokkahuoneessa istututtua tuntuu siltä, että on ihan pakko päästä päikkäreille.

16:00 Päivällinen saa mielen onneksi taas virkeäksi, koska ruokana on ihan superhyvää lohta!


17:00 Loikoilen huoneeni sängyllä ja suunnittelen viikonlopun jumppia. Sain yllättäen muutaman ryhmäliikuntatunnin tulevalle sunnuntaille, joten kertailen vähän kahvakuulaliikkeitä, jotten ole sunnuntaina ihan hukassa.

18:30 Syön pikaisen välipalan, kun viereisen huoneen salikaverini odottaa jo malttamattomana ovella. Lähdemme tekemään perusteellisen jalkarääkin tulevan viikonlopun kunniaksi ja saammekin molempien pakarat kunnon pumppiin. Venyttelemme vielä lopuksi ja jäämme vähän suistamme kiinni muiden salilla treenavien kanssa.


20:00 Nyt pääsee vihdoinkin rentoutumaan! Onneksi opistolla on sauna, joka lämpeää päivittäin, niin pääsen sitten sinne aina lepuuttamaan päivästä rasittuneita lihaksia.

21:00 Nyt vähän iltapalaa ja katsomaan Ensitreffeja alttarilla. Koko kroppa alkaa huutaa jo unta, joten soittelen ja viestittelen Samille vielä hetken.

23:00 ZZzzzzZzzzzz.....

perjantai 2. syyskuuta 2016

Ensiaskeleet liikunnan ohjaamiseen

 Heippa! Kolme viikkoa Kisakalliossa on nyt takana ja nyt vihdoin löytyi pieni rako hypettää tänne mun fiiliksiä uudesta koulusta. Sanomattakin selvää, että opiskelu on maistunut kuin kylmä mehujää kesähelteellä, mutta en silti meinaa uskoa, miten koulunkäynti voi olla näin täynnä naurua, hikeä ja onnistumisen tunteita. Jos tuleva työelämäkin on näin mieleistä, niin voi jehna, oon varmaan 24/7 töissä.



Opiskelu Kisakalliossa on sisäoppilaitosmaista, eli viikot asutaan opistolla ja viikonlopuiksi pääsee kotiin. Osa opiskelijoista tosin kulkee jopa päivittäin kodin ja koulun väliä, mutta oma 70km koulumatka tuntui sen verran suurelta kahdesti päivässä ajettavaksi, että päädyin majoittumaan monien muiden kanssa koululla. Soluasuminen tuntui aluksi tottakai vähän oudolta, kun on tottunut omaan rauhaan ja asumaan Samin kanssa kahden, mutta hiljalleen siihenkin alkaa sopeutua ja koulukavereita tulee viikonloppuisinkin ikävä. Ja miksipäs en asuisi opistolla, kun asuminen siellä on meille opiskelijoille täysin ilmaista, kuten myöskin aamupalat, lounaat ja päivälliset. Tulee aikamoinen säästö meidän taloudelle, vaikka ikävä Samia kohtaan onkin tuskallista.



Koulupäivät on viikolla useimmiten kahdeksasta neljään, mutta maanataisin koulu alkaa vasta puoliltapäivin ja perjantainakin päästään lähes poikkeuksetta todella aikaisin kotiin. Ensimmäisinä viikkoina olemme tutustuneet suurimmilta osin lapsen kehitykseen ja lasten liikunnan ohjaamiseen. Uimakoulua, palloleikkejä, yleisurheilua ja luistelun perusteita on siis käyty juurta jaksaen läpi. En voi oikein muuta sanoa kuin, että tykkään, tykkään niin valtavasti. On mahtavaa löytää itselleen ala, jossa haluaa oppia ja kehittyä aina vaan lisää ja lisää.


Yritän jatkossa piipahdella blogin puolelle vähän useamminkin, vaikka koulun ja treenamisen jälkeen vapaa-aikaa onkin melko niukasti. Nyt saitte kuitenkin vähän esimakua siitä, millaista on opiskella liikuntaneuvojaksi. 

Mistä haluaisitte seuraavaksi kuulla? 








sunnuntai 7. elokuuta 2016

Koulunpenkille

Heippa! Kesä toi mukanaan monille muillekin blogeille ominaisen postaustauon, sillä ehei, en ole todellakaan lopettamassa kirjoittamista! Nyt kuitenkin, kun koulunpenkki kutsuu, on aika palata blogin äärelle. Keskiviikkona alkaa koko kesän odottamani opiskelu Kisakallion Urheiluopistossa ja matkani kohti liikuntaneuvojaksi valmistumista voi vihdoin alkaa. Heinäkuussa sain  pitkästä aikaa ohjata myöskin ryhmäliikuntaryhmiä ja siinä ohjatessa kyllä viimeistään varmistui, että ihan oikealle alalle tässä ollaan menossa, koska on se ohjaaminen vaan ihan parasta!

Kesän aikana olen ostellut muutamia tarvikkeita koulua varten ja pikku hiljaa kaikki oleellinen alkaa olla kasassa. Meidän täytyi siis hankkia itsellemme välineet sisäliikuntaan, ulkoliikuntaan, uimiseen, sekä voimisteluun. Muutamia tarvikkeita löytyikin minulta jo valmiiksi, mutta kyllä pankkikorttia sai silti ahkerasti vingutella. :D Haha. Kurkistetaanpa millaisilla välineillä lähdenkään opiskelemaan!






Sisäliikuntaa varten kaapista löytyy aika paljonkin erilaisia treenitrikoita, toppeja ja huppareita. Ehdottomat lempparit ovat kuitenkin Icaniwill:in pinkki treenitoppi, sekä Nike Pro:n mustat perustrikoot. Ne ovatkin varmasti kovalla kulutuksella myös koulumaailmassa.

 Koululaukuksi ostin Niken tilavan treenilaukun, johon mahtuu mukavasti tavaraa ja onhan toi väri nyt aivan ihana! Janon yllättäessä laukussa kulkee varmasti mukana myös keväällä ostettu turkoosi Camelbak.

Sisäliikuntakengissä nojaudun myöskin Niken puoleen, sillä ne ovat suhteellisen edullisia ja sopivat lähes poikkeuksetta loistavasti omaan jalkaani. Kaapista löytyy toisetkin Niken sisäliikuntakengät, mutta taidan jättää ne kotiin, jotta ei tarvitse roudata kenkiä jatkuvasti koulun ja kodin välillä.




Ulkoliikuntaa varten ostin eilen maailman suloisimman kuoritakin! <3 Häglöfsin pinkki vuorikiipeilyyn ja retkeilyyn tarkoitettu takki on juuri täydellinen hengittävä, kevyt treenitakki syksyyn, mutta toimii myöskin kevyemmillä pakkasilla, sillä alle saa hyvin puettua vaatetta useammankin kerroksen. Takissa on myös pidennetty selkäkangas, joten alaselkäkään ei pääse touhutessa paljaaksi. Edellinen Häglöfsin takki on edelleen käytössä ja se vetelee jo 9:ttä vuottaan, joten luotan ehdottomasti tämänkin takin kestävyyteen.

Juoksukengissä luotin Asics:een ja ne ovat olleet ihan loistavat nyt muutaman käyttökerran jälkeen. Eivät hierrä mistään kohtaa ja pehmeä geelipohja tukee jalkaa pidemmilläkin lenkeillä.


Enää kolme yötä koulun alkuun. Kyllä tällä ekaluokkalaisella alkaa kertyä vähän perhosia vatsaan, vaikka eiköhän kaikki ihan hyvin mene! 
Onko siellä muita, jotka aloittavat nyt syksyllä uudessa koulussa?


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Wohoo, musta tulee liikuntaneuvoja!

Keskiviikkona se räpsähti, nimittäin tieto toisen asteen uusista opiskeljoista. Hoin Samille, että olen varma, etten pääse Kisakallioon ja availin samalla tietokonetta kädet täristen jännityksestä. Sitten, ihan yllättäen, silmiini räpsähti pitkä nimilista. Ja mitä? Siellä oli minun nimeni! Luin sen superpikavauhtia ainakin kolme kertaa uudestaan, katsoin Samia ja sanoin: " Mä pääsin ". Aloin itkeä ihan hysteerisesti ja en voinut uskoa, että nimeni oikeasti oli listalla. Vasta perjantaina, kun kirje Kisakalliosta tipahti postiluukkuun, minusta alkoi todella tuntua siltä, että minusta on kovaa vauhtia tulossa liikuntaneuvoja!

Huomaisitte varmaan, että en kirjoittanut mitään pääsykokeista koko odotusaikana. Tulokset pyörivät tottakai mielessä ihan jatkuvasti, mutta pelkäsin niin paljon, että pisteeni eivät riittäisikään. Vaikka pääsykokeet menivätkin suhteellisen hyvin, en halunnut innostua liikaa, koska pelkäsin suurta pettymystä. 

Minähän osallistuin pääsykokeisiin hieman puolikuntoisena, koska umpilisäkkeen tähystysleikkauksesta oli vielä niin lyhyt aika. Itsevarmuus kaikkeen tekemiseen olikin vähän tiessään. En pystynyt harjottelemaan juuri ollenkaan ja pääsykokeita edeltävänä iltana panikoin, koska en osannutkaan tehdä kuperkeikkaa oikein. Vaikka, ei sitä kuperkeikkaa lopulta edes vaadittu.

Pääsykokeet alkoivat soveltuvuuskokeilla, jotka psykologin mukaan sujuivat minulta todella hyvin. Kävimme siis jokainen vuorollamme psykologin juttusilla. Osa hakijoista koki keskustelun ahdistavaksi, mutta itse vertaisin sitä työhaastatteluun. Psykologini oli sitä paitsi ihan äärettömän ystävällinen vanha mies, joten meidän juttuhetkemme eteni todella sujuvasti. 

Kirjallisten osioiden ja haastattelun jälkeen alkoivat varsinaiset urheilusuoritukset. Pääsimme hyppäämään heti alkajaisiksi altaaseen ja näyttämään uintitaitomme. Olin ensimmäisenä vuorossa ja ymmärsin ohjeet väärin, joten suoritukseni oli hieman katkonainen. Harmitti, koska uinti oli oma vahvuuteni ja huonot ohjeet tuntuivat pilanneen mahdollisuuteni tässä suorituksessa. Päätin kuitenkin, etten lannistuisi, vaan panostaisin seuraaviin pisteisiin. 

Toisena vuorossa oli ohjaustehtävä. Itse sain hommakseni ohjata muille harjoituksen, joka kehittää osallistujien voimaa. Laitoin porukan kantamaan toisiaan repparissa ja välillä punnertamaan, kyykkäämään ja vaihtamaan kantajia. Olin juuri pääsemässä vauhtiin, kun arvioijat kertoivat, että riittää jo. Säikähdin hieman. Olinko tosiaan niin surkea, että he eivät halunneet nähdä enempää? :D Haha.

Ohjauksen jälkeen oli vuorossa palloilu ja aluksi pääsimme pelaamaan koripalloa. Arvioijat seurasivat tiimitoimintaamme ja komminikointia toisten kanssa. Tämä osio oli mielestäni aika helppo, koska rakastan pallopelejä ja nuorempana pelasin koripalloa, joten tekniikkakin oli jollain tasolla vielä muistissa. Pelailun jälkeen pääsimme suorittamaan esterataa, joka piti ensin kiertää jalkapallon ja sitten sählypallon - ja mailan kanssa. Olin tyytyväinen tulokseeni ja siirryin hyvillä mielin seuraavalle pisteelle.

Nyt vuorossa olikin rytmiikka ja kehonhallinta. Tämä osio oli ehkä kaikista hulvattomin, sillä meidät laitettiin kiertämään tatamia jenkan tahtiin! Monen leuat loksahtivat auki tämän tehtävän kohdalla, itselleni tämä oli kuitenkin helppo, sillä tanssinhan lukiossa vanhat ja askeleet olivat vielä tuoreessa muistissa. Tämä osio toikin varmasti paljon pisteitä, jee! Jenkkaamisen jälkeen saimme vielä itse tanssia kajareista soivat musiikin tahtiin ja heittäytymiskykyämme arvioitiin.

Näiden tehtävien jälkeen siirryimme kehonhallintaan, joka meni omalta osaltani surkeasti. Siltataivutusta en pystynyt tekemään operoidun vatsan takia, eteentaivutus haarat levällään on minulle maailman vaikein venytysasento ja käsilläseisonta seinää vasten oli myöskin todella haastavaa. Möh, tuli vähän paha mieli, mutta päätin kuitenkin tsempata vielä viimeistä osiota varten.

Viimeisenä meillä oli vuorossa kestävyys ja juoksun piip-testi. Ja voi, miten vieläkin harmittaa, kuinka surkeasti tämä meni! Tipuin ensimmäisten joukossa, koska hapenottokyky oli päässyt heikentymään merkittävästi pitkän urheilukiellon takia. Tuntui todella nöyryyttävältä pudota melkein heti, koska yleensä on kuitenkin pärjännyt urheilussa niin hyvin. Purskahdinkin samantien itkuun ja istuin tekonurmelle murtuneena. Silloin olin varma, etten tulisi kouluun pääsemään.

Toisiin kuitenkin kävi! Olin yksi niistä 23:sta, jotka saivat opiskelupaikan n. 130 hakijan joukosta, ja jotka aloittavat syksyllä opintonta Kisakallion urheiluopistossa. Vaikka rakastankin kesää, niin ymmärrätte varmaan, että voisin mielihyvin hypätä jo elokuuhun! Viimeinkin olen löytänyt alan, josta voin olla ylpeä, ja josta todella tahdon tehdä itselleni ammatin ja olla siinä hyvä. 

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Aeroobinen liikunta

Aerobinen liikunta on pitkäkestoista rasitusta, joka kehittää etenkin keuhkoja ja sydäntä.

Rakastan voimaharjoittelua. On ihanaa huomata, kuinka kerta toisensa jälkeen jaksaa aina nostaa enemmän ja enemmän rautaa. Voimaharjoittelun ansiosta myöskin lihakset kasvavat ja kroppa muuttuu timmimmäksi. Nyt harrastettuani n. vuoden verran kuntosalia, myöskin lihaserottovuuteni on suurempi kuin koskaan aiemmin. Yhtä tärkeää on kuitenkin harjoittaa myöskin kestävyyttä, eli juurikin tätä aeroobista liikuntaa. Vaikka saliharjoittelussa syke pysyy jatkuvasti koholla, niin se ei ole verrattavissa kunnon lenkkiin, hyppelyihin ja pomppeluihin, jotka puolestaan ovat herkkua sydämelle ja hapenottokyvylle. Aeroobinen liikunta polttaa myös tehokkaasti rasvaa, koska syke pyritään pitämään matalalla, eli n. 120-140. Korkeammilla sykkeillä siirrytäänki sitten anaeroobisen puolelle.


Itselläni on SURKEA kestävyyskunto, joka tuli huomattua Kisakallion pääsykokeissa, kun meidät laitettiin juoksemaan piip-testiä. Putosin porukasta melkein ensimmäisenä, koska oikeasti tuntui kuin keuhkot lähtisivät seuraavalla hengenvedolla irti. Harmitti niin vietävästi, että siinä nurmikolla istuessani ja kyyneleitä vuodattaessani päätin, että nyt muuten panostetaan kestävyyteen voimatreenien lomassa.

Sitä paitsi, kesähän on ihan loistava aika aloittaa lenkkeily, kun ulkona on lämmin kuntoilla ilman takkia ja lämmin ilma ei ole keuhkoille niin rasittavaa kuin pakkasilma. Takana on muutamia porrastreenejä ja lenkkejä ja huomaan heti ihan valtavan eron kestävyydessäni. Pienelläkin vaivalla saa siis selkeästi tuloksia aikaan!


Tänään suuntaan tekemään kunnon porrastreenin, kunhan ruoka ehtii tässä ensin vähän lasehtia. Toivottavasti tällä kertaa olen portaiden yläpäässä nopeammin kuin viimeksi! ;)

Miten sinä harjoitat kestävyskuntoasi?
 Tykkäätkö tehdä porrastreenejä, käydä lenkillä vai kenties pelata jotain pallopeliä?



perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kielletty donitsi

Tänään olisi ollut treenipäivä. Tänään ei ollut lupa herkutella, enkä oikeasti olisi saanut syödä muffineita, irttareita ja sipsejä. Tänään ei kuulunut jäädä kotiin katsomaan fitnesspäiväkirjoja ja Viaplay-sarjoja, vaan rientää salille pumppaamaan takareisiä ja pakaroita. Jäin kotiin siitä huolimatta. Ja olen muuten tehnyt näin monta kertaa ennenkin.

Urheilulehdissä, blogeissa, instagramissa ja ties missä muistetaan aina kertoa, kuinka sitä tulikaan syötyä tänään vihersmoothieta riisikakkujen kera ja lauantaina herkuteltiin kurkuilla ja porkkanoilla. Hehkutetaan, kuinka kahden viikon aikana paino on pudonnut kaksi kiloa ja vyötäröltä on hävinnyt kuusi senttiä. Mutta entäs, jos näin ei tapahdukaan? Entäs, jos lipsuitkin jo maanantaina ostamaan megapussin sipsejä ja lounaaksi valikoitui Hesburger-mättö. Tästähän ei varmasti julkaistakaan kuvaa mihinkään ja koko viikko onkin nyt pilalla, eikä tarvi enää miettiä mitä syö. Väitän, että jokaisella laihduttajalla/elämäntaparemonttilaisella on joskus käynyt lipsahdus. Kysymys onkin, miten siitä jatketaan?


Itselleni oli ennen todella todella vaikeaa palata herkuttelun jälkeen terveelliseen ruokavalioon. Jo yksi Arnoldsin donitsi saattoi pilata koko viikon, enkä yksinkertaisesti jaksanut enää miettiä mitä syön tai miten treenaan. Oli niin helppoa ajatella, että nyt kun kerran lipsahdin jo donitsiin, niin voin lipsahtaa myös karkkipussiin. Kannoin hirvittävää morkkista siitä yhdestä donitsista ja tuntui kuin vatsamakkaroita olisi ilmestynyt heti yksi lisää muiden joukkoon.

Myönnettäköön, että olen edelleenkin arkisin mielummin kokonaan ilman herkkuja ja nautin herkkuni sitten viikonloppuna. Tarkoitankin, että jos joskus sattuu herkkuhammasta kolottamaan ja on ollut ihan tuhottoman huono päivä töissä, niin osta se donitsi, syö se ja etenkin, nauti siitä. Koko viikko ei mene yhdestä donitsista pilalle, eikä se varmastikaan jämähdä suoraan vyötäröllesi, vaan huomenna on päivä uusi. Treenaat sitten kahta kauheammin silloin.

Tänäänhän on perjantai. 

Soisitko itsellesi tänään jotain hyvää ja lupaisit samalla, että huomenna menet sinne aamulenkille, jonne on pitänyt mennä jo aika pitkään?