Vuosi 2016 on kyllä ollut oman terveyteni kannalta todella kehno. Ensin kaaduttiin portaissa ja selkä meni niin, että joutui jäämään lähes kuukauden sairaslomalle ja nyt, kun selkä vihdoin parani puhkesi minulle sitten umpisuolen tulehdus.
Tässä juuri makailen sairaalan vuoteella ja toivun eilisestä leikkauksesta, joka meni onnekseni hyvin ja vointi on jo nyt niin hyvä, että pääsen mitä luultavammin tänään kotiin. Huomasin tämän tulehduksen jo torstai-iltana, kun mahaan alkoi yllättäen koskea. Kipu ei hellittänyt aamuunkaan mennessä, joten marssimme Samin kanssa päivystykseen. Koko päivän pyörin iltaan asti erilaisissa kokeissa, mutta päästivät silti lähtemään vielä yöksi kotiin. Aamulla, kun palasin päivystykseen sama koe-rumba jatkui, jonka päätteeksi lääkärit päätyivät leikkaukseen. Hirveällä vauhdilla kanyyli käteen ( tai siis vauhdilla ja vauhdilla, kun pistoksia piti tehdä 5 ennen kuin osui oikeaan kohtaan. Voin kertoa, että kyllä oli käsivarret hellinä kuin narkkarilla! ) , rauhoittavaa suoneen ja siitä suoraan leikkaussaliin.
Nukahtaminen ja herääminen olivat koko keissin parhaita hetkiä, koska nukahtaessa tuli ihanan lämmin olo ja herätessä tuntui kuin olisi ollut hirvittävässä humalassa! Olin kuulemma naureskellen sanonut yhdelle nuorelle mieshoitajallekin, että " sä olet kyllä niin hyvä hoitaja " ja ottanut häntä kädestä kiinni. Voivoi. :D Onneksi näitä leikkauksia ei satu kovinkaan usein, niin en pääse nolaamaan itseäni. Nyt sitten makoilen täällä reikäjuustona, kun vatsassa on kolme reikää ja käsivarsissa varmaan 5 pistoskohtaa molemmissa ja kämmenselässä vielä kanyyli. Huhhuh.
Liikuntakieltoa taas jälleen toukokuuhun asti, joten saas nähdä, mitä tulee Kisakallion pääsykokeista, kun en saa rehkiä vielä pitkään aikaan. Pakko varmaan ottaa yhteyttä kouluun ja selittää tilanne. Kyllä lievästi harmittaa, jos pienen umpisuolen takia täytyy unohtaa koko koulu vielä ainakin vuodeksi. :(
Toivottavasti tästä leikkauksesta toivuttua voisi keskittyä johonkin muuhun kuin lepäilyyn ja itsensä parantamiseen. Alkaa hermo mennä tän kropan kanssa, kun jatkuvasti jokin prakaa!
Voi ei, mitä tuuria sulla... Parantelehan taas itsesi kuntoon rauhassa. Ikävä tosiaan, jos tuon takia joutuisi kouluun hakua lykkäämään.
VastaaPoistaMäkin olin kerran leikkauksessa ja muistan, että nukahtaminen oli supernopeaa ja herätessä mua paleli ihan vimmatusti. En tiedä, millainen leikkaus sulle tehtiin, mutta jos sulla on jälkivaivoina hartiapistosta, kylmägeeli tai kylmäpussi auttaa. (nimim. "kokemusta on")
Niinpä, nyt on ollu kyllä niin huono tuuri! :( Muakin paleli herätessä j aoli ihanaa, kun sai sitten sellaiset lämpimät huovat kehon päälle. <3 En ole huomannut hartiapistosta, mutta kiitos vinkistä kuitenkin!
PoistaParanemisia <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaVoi sinua! <3 Paranemisia sinulle ja pidä kuitenkin mieli positiivisena! Olen varma, että koulussa ymmärtävät tilanteesi ja on mahdollista vähän varioida koetta :)
VastaaPoistaToivottavasti ymmärtävät, koska harmittaisi hirveästi menettää koulupaikka kuitenkin melko yleisen pikkuleikkauksen takia. :( Kiitos <3
Poista